Saliohjelma ja muuta liikunnasta

Kuten vuoden alussa lupasin, tästä vuodesta tulee hyvinvoinnin vuosi. Tähän asti se on mennyt hyvin tasaisesti, olen pyrkinyt terveellisiin elämäntapoihin kuitenkin unohtamatta välillä nauttia elämästä. Tasapainon löytäminen on mielestäni se tärkein askel hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Riittävästi liikuntaa ja aktiivisuutta, mutta kuitenkin tarpeeksi lepoa ja juhlintaa.

Nyt olen vihdoin päässyt yli salikammostani. Jotenkin salille meneminen on ollut itselleni iso haaste, tuntematon pelottaa. En ole koskaan ollut salilla kävijä, joten aloitin aika tyhjästä. Helsingissä käyn Ladyt kuntokeskuksessa, mikä on pelkästään naisille tarkoitettu kuntosali ja ryhmäliikuntapaikka. Joten kynnys mennä salille oli itselleni helpompi. Aloitin viime syksynä siellä jäsenenä ja olen alkanut todella nauttimaan salitreenaamisesta.

Täällä Maltalla otin nyt yhden kuukauden salikortin ja hintaan kuului yksi ilmainen ohjeistettu kuntosalikäynti. Ei niinkään personal trainer sessio vaan enemmänkin ohjaaja suunnitteli minulle saliohjelman ja näytti miten laitteilla liikkeet tehdään oikein ja laitteiden säädöt saa kohdalleen. Laitteet itsessään ovat jo minulle tuttuja, kaipasin vaan juurikin jotain ohjelmaa jota noudattaa. Joten nyt salille meneminen on vielä kivempaa!

Jee!

Nuorena vihasin aina liikuntaa. Vihasin etenkin koululiikuntaa, koska mikään laji ei napannut. Etenkin silloin kun koulussa oli lentopalloa, hiihtoa tai telinevoimistelua, mietin pari kertaa tunneille menemistä. En ollut nuorena kovinkaan aktiivinen, sen sijaan meille tuli ensimmäinen tietokone Windows 95 käyttöjärjestelmällä ja mielestäni se maailma oli paljon mielenkiintoisempi. Samoin tykkäsin pelata pleikkari ykköstä isoveljeni kanssa ja katsoa kauhuleffoja. Silloinkin kuuntelin todella paljon musiikkia, joten voinen sanoa, että musiikki ja luovemmat asiat pelastivat minut urheilulta. 😀

Yläasteella aloitin tanssin harrastamisen ja löysin vihdoin lajin mistä nautin. Samoin aloitin juoksemaan ja sen lajin helppous viehätti itseäni. En ole tanssinut enää sen jälkeen, veikkaan jäykistyneeni jo sen verran, että nollasta saisi lähteä uudelleen. 😀 Joten on ihme, että nautin nyt vanhempana ohjatuista ryhmäliikuntatunneista ja salilla käymisestä näinkin paljon. Tärkeintä itselleni on vain jaksaa ja voida paremmin, en toistaiseksi treenaile sen tavoitteellisemmin. Kun suhtautuminen liikuntaan on ollut negatiivinen, liiallinen suorituskeskeisyys voi itselläni vaan tappaa tän motivaation mikä on nyt pääällä. Tärkeintä mulle on nyt, että nautin ensimmäistä kertaa elämässäni liikunnasta ja teen sitä vaan itseni takia. 🙂

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Name and email are required