Green Day ja Tukholma

Elokuussa 2016 julkaistiin Green Dayn tulevan Euroopan kiertueen keikkapäivät ja muistan sanoneeni Joonakselle, että voi kun olisi ihanaa lähteä.

“Ostetaanko liput?” Joonas kysyi selaten jo lipunmyynnin sivuja.

Siitä se ajatus sitten lähti. 😀

Tiedän, että Green Day jakaa suuresti mielipiteitä suuntaan tai toiseen. Monet – kuten minä – rakastavat sydämmensä pohjasta, sen sijaan taas toiset eivät voi sietääkään kyseistä bändiä. Niin taitaa olla kyllä lähes jokaisen asian suhteen, aina löytyy ihmisiä ja mielipiteitä puolesta tai vastaan. Itse olen viettänyt jo suunnilleen kahdeksan vuotta bändiä seuraten.

Miksi Green Day on saavuttanut aikoinaan niin suuren merkityksen omassa elämässäni?

Kyseessä on itselleni bändi, joka asenteellaan ja musiikillaan teki minuun vaikutuksen ollessani murrosiässä. Minusta muodostui kunnon Fanityttö-92. Huoneeni seinät oli tapetoitu heidän julisteilla ja artikkeleilla liittyen bändiin. Se oli myös sitä aikaa kun vasta etsi itseään ja jokainen keino jolla saattoi edes jossain muodossa “protestoida” kiehtoi minua. Okei, myönnettäköön, että olen aina ollut aivan liian kiltti ja tunnollinen punkkariksi. Toivoin voivani silti olla joku päivä yhtä cool kuin Tré Cool.

Niinä hetkinä kun tuntui, että asiat eivät muka huonommin voisi enää olla, Green Dayn musiikki kulki aina mukanani. Myös niinä hyvinä hetkinä. Nyt 24-vuotiaana, koen moniin heidän biiseihinsä liittyvän itselleni niin paljon muistoja, että jo pelkästään nostalgian takia halusin päästä vihdoinkin heidän keikalle.

Torstaina nousimme laivaan.

Halusin kokeilla osaisinko vielä meikata samalla tavalla kuin 16-vuotiaana, jolloin mustaa rajauskynää kului päivittäin. Se on vähän kuin polkupyörällä ajaminen, kerran opittuna sitä ei voi unohtaa. En ole aikoihin tehnyt näin tummaa meikkiä, hieman säikähdin joka kerta peilin ohi kulkiessani. 😀

Keikan kunniaksi!

Perjantaina saavuimme Tukholmaan.

Sää oli hyvin koleahko ja aurinkoa ei juurikaan koko matkamme aikana näkynyt kuin pieninä pilkahduksina. Pieni vinkki Tukholmassa reissaajille, kannattaa ehdottomasti hankkia jo laivasta tai metroasemilta matkakortti. Niitä löytyy eri pituisille ajanjaksoille, me otimme 24 tunnin kortit eli päiväkortit. Etenkin näin hyisenä tammikuuna kävely paikasta toiseen ei ole kovinkaan antoisaa ja metrolla pääsee haluamaansa paikkaan muutamissa minuuteissa. Julkiset ovat Tukholmassa mielestäni yhtä simppeleitä käyttää kuin Helsingissä, nyt kun  on niihin alkanut tottua tämäkin maalaislikka. Päiväkortti oli noin 12€ hinnaltaan ja me kyllä reissasimme koko rahan edestä.

Metrotunnelin liukuportaat
Kafé 44

Tämä erikoinen kahvila tarjoili vegaanisia hamppareita ja muita vegeherkkuja. Valitettavasti se ei ollut vielä auki meidän astuessamme satamaan ja kun olimme ajatelleet lauantaina mennä sinne, se ei ollutkaan auki. Ilmeisesti vähän underground tyyppinen paikka, missä on samassa kirjakauppaa ja taidenäyttelyä. Pidetään mielessä seuraavaa kertaa varten!

Sen sijaan pysähdyimme sattumalta Matapoteket (Bondegatan 6) nimiseen pieneen kahvilaan, josta saa myös lounasta. Tilasimme täyteläistä tomaattikeittoa, jota oli rikastettu cashew-kermalla. Jälkkärinä palat raakakakkua ja luomukahvia. Erittäin herkullista ruokaa ja kaikki raaka-aineet olivat mahdollisimman puhtaita, jopa juomavesi oli filtteröityä.


Seinällä luki liitutaulussa: You are not what you eat. You are what you digest. So don’t forget to chew!!

Piipahdimme myös Vanhassa kaupungissa. Olimme juuri aikeissa lähteä takaisin metrolla kohti hotelliamme kun minua vastaan käveli hyvin tutunnäköinen hahmo. Tré Cool. ???????!!!! Nykäisin äkkiä Joonasta hihasta ja sanoin “Green Dayn rumpali menee tossa!” Vaikka hänellä oli pipo peittämässä sinistä tukkaansa, ei äänestä ja ulkoisesta olemuksesta voinut erehtyä. Sydämeni hyppäsi kurkkuun, olin kuitenkin liian nössö mennäkseni edes juttelemaan. Vannon, että en valehtele, mutta edellisenä yönä olin juuri nähnyt unta kuinka bändin jätkät kävelee Tukholmassa vastaan ja 1/3 siitä toteutui!

Yöpaikkamme oli Motel L. Jos edullinen yöpyminen puolen tunnin kävelymatkan päässä satamasta kiinnostaa, niin Motel L is the place to be! Majoittuminen on 75€/yö ja aivan hotellin edestä lähtee ratikkapysäkki, jolla pääsee kätevästi keskustaan. Samassa rakennuksessa on myös pubi, apteekki ja ruokakauppa eli kaikki peruspalvelut on turvattu! Aamupalalla oli tarjolla myös vegaaneille sopivaa jogurttia ja maitoa, mysliä, levitettä ja runsaasti hedelmiä.

Motel L

Päivälliseksi suuntasimme metrolla ravintolaan nimeltä The Plant – Food That Works. Se sijaitsee ostoskeskuksen yhteydessä (Götgatan 132), jonka ympäriltä löytyy monia muita ruokapaikkoja. Muistutti kovasti Kampin uutta yläkertaa. The Plantin ruoka oli  täysin vegaanista ja niin perhanan hyvää!

Hetken ehdimme käydä hotellilla kunnes olikin aika lähteä Globenia kohti. Siinä vaiheessa kun kävelimme sisäänkäyntiä kohti alkoi viimeistään olla fiilikset kohdillaan!

Tämä taisi jäädä ainoaksi onnistuneeksi kuvaksi koko keikalta, sillä pääosin puhelin pysyi itselläni taskussa. Koko keikka meni täysillä pomppiessa ja huutaessa. 😀 Niin mielettömän hyvä bändi livenä, kerta kaikkiaan. Yleisöstä pyydettiin ihmisiä lavalle ja eräs poika soitti heidän biisiään niin hyvin, että Billie Joe lahjoitti kitaransa tälle onnekkaalle fanille. Keikan jälkeen tuli juotua monta litraa vettä ja edes tunne kuinka kehossa ei ole ainuttakaan kohtaa johon ei sattuisi, ei saanut minun hyvää oloani häipymään. Rakastuin uudestaan.

Bändi soitti todella laajan kattauksen uudempia Revolution radio-levyn biisejä, mutta myös vanhempia kappaleita kuten Christie Road (Kerplunk, 1992). Totta kai mukaan mahtui laajasti myös American Iidot-levyn hittejä, kuten Holiday, American Idiot ja Jesus of the Suburbia.

Ihoni meni kananlihalle ja tunsin kyynelten vierivän siinä vaiheessa kun Still Breathing täytti yleisön. Se on uusimpia kappaleita ja niistä jälleen ehkä henkilökohtaisin bändille. Ennen uuden levyn työstöä yhtyeen toinen kitaristi Jason White oli sairastunut syöpään ja basistin, Mike Dirnt, vaimo sairastui myös syöpään samaan aikaan. Molemmat ovat kuitenkin selvinneet taistelusta syöpää vastaan ja bändi tuntuu vahvemmalta kuin koskaan. Lisäksi Billie Joe kävi oman kamppailun Uno!Dos!Tré!-levyn aiheuttaman uupumuksen jälkeen ja joutui ilmeisesti katkolle. Billie Joe on avoimesti haastatteluissa kertonut tilanteestaan.

Ennen keikkaa ostimme Joonaksen kanssa molemmat paidat muistoksi keikasta ja lauantaina paluumatkalla tuli nautiskeltua laivan tunnelmasta ja drinkeistä enemmän kuin menomatkalla. Törmättiin myös sattumalta julisteeseen, jonka mukaan Green Day tulee Göteborgiin kesäkuussa. Hieman jo ryhdyttiin alustavasti pohtimaan, että entäs jos.. Mutta täytyy hieman katsella kesän suunnitelmien mukaan, itse suoritan silloin luultavasti työssäoppimista, mutta eihän se mikään este varsinaisesti olisi..

Kokonaisuudessaan oli aivan mahtava miniloma Tukholmaan, monesti Joonaksen kanssa ihmeteltiin kuinka hyvä flow oli koko reissun ajan. Kerran mentiin väärään suuntaan metrolla, mutta mitään sen suurempia ongelmia ei ollut. Kyseessä oli myös Joonaksen ja minun ensimmäinen yhteinen reissu Suomen ulkopuolella, siksikin tämä tuntui vielä erityisemmältä.

Ensimmäinen niistä monista tulevista!


 

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Name and email are required