Harjoittelu luomuyrttitilalla – mitä jäi käteen?

Kirjoitin jo aiemmin Vanajavesikeskuksen blogiin tekstin liittyen Frantsilaan ja paikan historiaan. Nyt ajattelin hieman kertoa mitä sain irti harjoittelusta ja mikä kaikki muuttui kesän aikana. Nimittäin paljonkin!

Majoituin yhdeksäksi viikoksi suloiseen taloon, jossa oli kolme huonetta ja keittiö. Talon asukkaat vaihtelivat hyvinkin tiuhaan. Minä olin kuitenkin se pysyvä elementti, joka ei meinannut lähteä kulumallakaan ennen kuin oli aivan pakko.

Viimeisen työviikon asuin kasvihuoneiden vieressä sijaitsevassa taukotuvassamme. Aamuisin ei ollut ainakaan pitkä työmatka. Halusin vaihtelua viimeiseen viikkoon ja pois todella meluisan tien varrelta.

dav
Toukokuun teehetki

Suoraan sanoen olin ja olen edelleen täysin Frantsilan haltioissa. Maisemat olivat niin kauniit ja kesä näyttäytyi upeassa kukkaloistossaan. En voinut kuvitella parempaa paikkaa viettää harjoitteluani. Salaa tunsin ehkä kuitenkin syyllisyyttä, että en ollut täysin ympäristösuunnittelijan alaa vastaavassa harjoittelupaikassa, mutta se katosi lopulta täysin kun huomasin nauttivani viettämästäni ajasta pelloilla, satoi tai paistoi. Vaikka välillä päivien päätteeksi tunsin fyysistä väsymystä tai välillä henkistäkin lähinnä monta päivää jatkuneen kitkemisen jälkeen (luomuviljelyn yksi oleellisimpia työtehtäviä), on yhden käden sormilla laskettavissa ne aamut kun minua ei olisi huvittanut lähteä töihin.

Pitkän harjoittelujaksoni ansiosta pääsin näkemään yrttien viljelyn aivan alusta sadonkorjuuseenkin asti. Toukokuun puolessavälissä aloittaessani työt, istutimme taimia kasvihuoneelle ja kesäkuussa ennen juhannusta oli niiden istuttaminen ja heinäkuun ajan ehdin seurata niiden kasvua avomaalla. Koin kaiken helteellä raivaussahalla työskentelystä aina sateella savipellolla istuttamiseen. Intohimoni kasveihin tuntuu vain kasvaneen harjoittelun myötä.

dav
Taimet kasvihuoneella kesäkuun alussa
hdr
Istuttamisen jälkeen

Tunsin myös samalla, että jokin tässä paikassa vetää minua rauhoittumaan ja kuuntelemaan, mitä minä oikeasti tahdon elämältäni. Vihdoinkin minulla oli aikaa käydä tarvitsemaani keskustelua itseni kanssa kun olin irrallaan kaikesta tutusta ja turvallisesta. Minulla oli aikaa kuunnella mitä minulle kuuluu ja miltä esimerkiksi viimeisin vuosi koulussa on minusta tuntunut, rehellisesti.

Ehdin kesän aikana pohtia syitä miksi hain opiskelemaan Kestävää kehitystä. Paperilla kaikki kuulosti todella mielenkiintoiselta ja hienolta. Muistan vain puutarhurin opintojeni jälkeen ajatelleeni, että kyllähän sitä täytyy korkeakoulu käydä. Näin jälkikäteen en enää tiedä oliko se oma päätökseni vai vain ulkopuolelta tullut paine toimia, että näyttää hyvältä. Ei minulla ollut missään vaiheessa mitään selvää syytä miksi hain kyseiseen kouluun opiskelemaan. Olen aina ollut luonnostani “ekohenkinen” ja ajattelen tulevia sukupolvia ja ympäristön hyvää arjen valinnoissani. Maailman hyväksi vaan voi tehdä monella muullakin tavalla kuin opiskelemalla veren maku suussa ja turhautumalla kuukaudesta toiseen.

Viimeinen vuosi kyseisessä koulussa ei ollut itselleni sen parempi kuin ensimmäinen. Jos ensimmäisen vuoden painiskelin todella vakavien henkilökohtaisen asioiden kanssa ja koulu meni joten kuten siinä sivussa sen suuremmin keskittymättä, toinen vuosi meni enemmänkin epäilyksen varjossa. En tuntenut löytäväni mitään mielenkiintoista mihin tarttua, koska kaikki tuntui vain todella raskaalta, eikä mikään saanut inspiraation tunnetta välähtämään sisälläni.

En tarkoita, että haluaisin päästä helpommalla, en todellakaan. Olisi joskus vain ollut mukavaa tuntea, että on oikeasti tehnyt töitä unelmansa eteen ja saavuttaa päämääräänsä. Muistan toukokuun alussa istuneeni opinnäytetyöseminaarissa ja miettineeni, että milloin minulta voisi löytyä vastaavanlainen intohimo johonkin aiheeseen, että puhuisin siitä tunnista toiseen ja olisin ylpeä tekemästäni aikaansaannoksesta. Seminaarin jälkeen mieleeni hiipi ajatus – minun unelmani ei löydy täältä.

hdr
Kärsimyskukka. Lempi kukkani tällä hetkellä.

Kesällä päätin laittaa kaiken ylösalaisin. Kyseenalaistin kaiken ja puhuin varmaan kymmenien eri ihmisten kanssa tilanteestani. Syksy pelotti minua silloin ja hieman se jännittää nytkin. Se tulee olemaan hyppy tuntemattomaan. Tai oikeastaan eniten itseäni pelotti ajatus, että jos teen niin kuin sydän sanoo, miten voin tietää ettei se koidu kohtalokseni? Yhdessä vaiheessa pääni yritti kovasti huutaa väliin, että hei, sullahan on vaan enää niin vähän jäljellä, kyllähän sen kärsii loppuun!

Nyt kuitenkin tiedän, että en tahdo.

Opin siis olemaan vielä enemmän rehellinen itselleni, mutta myös ymmärtämään, että en tahdo tehdä mitään mistä en oikeasti pidä. Aion nyt ainoastaan kuunnella sydäntäni. Totta kai, jokaisessa työssä on omat ikävät puolensa, mutta jos joka ikinen päivä tuntuisi todella tahmealta ja ei siltä omalta jutulta.. Tietäisin etten jaksaisi niin kauaa. Silloin kuuluu vaihtaa suuntaa ja miettiä jotain muuta.

dav
Ensimmäinen kehäkukkasato menossa kuivuriin.

Olen luonteeltani hyvin tunnollinen ja ahkera, jos koen suurta intohimoa johonkin, en anna periksi. Kunnianhimoni ei vain päässyt esille ammattikorkeakoulussa. En kokenut minkään olevan niin motivoivaa, että olisin antanut kaikkeni.

Kahden vuoden opiskelusta jäi kuitenkin todella paljon käteen. Tapasin aivan ihania ihmisiä ja ryhmähenkemme oli koko ajan mitä parhain. Jään suuresti kaipaamaan teitä, olette ajatuksissani!

Jos en olisi eksynyt Forssaan, en olisi myöskään tavannut elämäni rakkautta ja suurinta valoani, Joonasta. Hän on tukenut minua aina, kaikissa valinnoissani ja kannustanut tarttumaan tilaisuuksiin joihin en muuten olisi uskaltanut. Tätä blogia ei olisi, jos Joonas ei olisi auttanut ja kannustanut minua ryhtymään tähän! Hän näki kuinka kiinnostunut olin luonnonkosmetiikasta ja sen valmistamisesta, sekä tuotteiden testaamisesta ja raaka-aineista. Joonas kehotti minua jakamaan tietoa ja hyvä niin. Ja tiedän, että hän tulee kannustamaan minua myös jatkossa, minkä tien ikinä valitsen.

 

Entäs nyt?

Aivan ensimmäisenä hoidan kaikki byrokraattiset asiat pois alta. Sen jälkeen selailen koulutustarjontaa vakavammalla mielellä ja haen kaikkialle mikä hyvältä tuntuu. Tavoitteenani on suuntautua kohti intohimoani ja päästä työskentelemään kasvien ja luonnonkosmetiikan parissa. Tahtoisin tulla ammattitaitoiseksi ekokosmetologiksi. Oli se sitten hoitojen tekemistä, markkinointia tai maahantuontia – kaikki käy! Kunhan pääsen tekemään jotain suurella sydämellä.

Katsotaan mitä syksy tuo tullessaan.


 

Tapasin myös niin paljon uusia ihania ihmisiä ja tahdonkin loppuun lähettää terveiset ja paljon kaikkea hyvää:

Leena – Olit aivan mahtava työtoveri ja kanssasi oli aina todella mieluisaa ja hauskaa työskennellä. Opin sinulta todella paljon lisää kasveista ja kiitos jokaisesta yhteisestä hetkestä. Kaikkea hyvää tulevaisuuteen Frantsilassa!

Nora – Toinen elinkautinen ja kyyninen tukipilarini! Kun uudet harjoittelijat ihailivat kaikkea täällä, me pyöritimme silmiämme – joojoo, nähty on. Kanssasi oli helppoa tulla toimeen ja olen iloinen, että pääsin tutusumaan sinuun. Törmäillään!

Laura – Pirteä ilopilleri ja jännityksen tavoittelija. Energisyyttäsi oli vierestä ihailtavaa seurata ja sait sen tarttumaan muihin. Uskon, että tulemme vielä törmäämään kenties työkuvioiden merkeissä. Onnea valitsemallesi polulle, perästä tullaan!

Kaisa – Lyhyen tutustumisen aikana ehdit tehdä minuun pysyvän vaikutuksen ja toimia kannustajana kohti unelmaani. Matkakertomuksesi olivat aivan omaa luokkaansa ja niitä oli hauskaa kuunnella. Toivon kaikkea hyvää ja paljon antoisia reissuja maailmalla!

Nanae – Oh, you sweet Nanae! It was a pleasure to spend time with you and I think if we could lead the world it would be better place for all. There wouldn’t be any animal cruelty and all food should be organic. I’m really hoping one day I can come to meet you in Japan! You were such a nice company and I really enjoyed every moment we had. Thank you for everything and please, stay as cute as you already are!

Comments

  • Jenna on

    Pia Pöpeliköstä vinkkasi minulle blogisi ja voi, miten tutun kuuloisia juttuja täältä löytyykään 🙂 Olen myös tosi kiinnostunut luonnonläheisemmästä elämäntavasta ja luonnonkosmetiikasta. Ja minäkin lopetin ammattikorkeaopinnot (sairaanhoitaja) kahden vuoden jälkeen kesken, vaikka olisi ollut “enää vähän” jäljellä – koska en tahtonut jatkaa koulua joka ei oikeasti kiinnostanut. Torstaina aloitan Frantsilassa opiskelemaan luontaishoitajaksi, enkä voisi olla enempää innoissani jo etukäteen!!

    Jenna / Pirtti
    http://www.lily.fi/blogit/pirtti

    reply

    • mm

      Mari on

      Joo vaihdoin tosiaan suuntaani kohti unelmaani ja nyt puolen vuoden kosmetologin opintojen jälkeen tunenn olevani menossa täysin oikeaan suuntaan! Toki haluan erikoistua vielä ekokosmetologiksi ja oppia enemmän vyöhyketerapiasta, aromaterapiasta ja muista vaihtoehtoisista hoitomuodoista. Kovasti myös suunnittelen fytonomin tutkintoa jonnekin tulevaisuuteen. 🙂 Frantsila on aivan ihana paikka, tulet varmasti viihtymään siellä! Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja se ympäristö on erittäin kaunista ja rauhoittavaa! Olen näillä näkymin menossa sinne ensi vuonna käymään aromaterpian kurssia. 🙂

      Tervetuloa siis mun blogiin, nyt on ollut hieman hiljaisempaa, mutta kesän aikana pyrin taas aktivoimaan blogiani enemmän. 🙂 Ihanaa, että löytyy hengenheimolainen joka jakaa samat fiilikset ja kiinnostuksen kohteet! Laitan sun blogin seurantaan. :>

      – Mari

      reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Name and email are required